Kaveriongelma

Olin koulutettavana. Opin, että 14 prosenttia lukion ekaluokkalaisista pojista ja 12 prosenttia ammattikoulun ekaluokkaisista pojista kertoo ettei heillä ole yhtään läheistä ystävää. Eikä tilanne paljon parane sen jälkeenkään.

Työssäni tapaan nuoria miehiä, jotka kertovat, että heillä on ”kaveriongelma”. Yleensä selviää, ettei heillä ole yhtään kaveria tai ystävää. Onhan se kaveriongelma, totta tosiaan.

Mykistyn.

3 vastausta to “Kaveriongelma”

  1. Ja tuo kohta ihmisiästä, johon proasenttilukusi viittaavat, on aikamoinen murros, jolloin ystävät olisivat tarpeen. Yksi niistä isoista siirtymistä elämän varrella. Isoja kysymyksiä aikuusuuden liepeillä. Kuka musta tulee? Mitä mun pitäisi valita? Ahistaa. Ja kun pitäisi opetella kommunikoimaan niin, että osaisi elää parisuhteessakin. Pitäisi oppia elämään omaa elämää. Ystävän paikka – että voisi vaikka pohtia tuota vyyhteä.

    • tyoelamasairasloma Says:

      Mistäköhän tämä johtuu? Eikö ihmiset osaa olla enää kavereita? Eikö ystäväsuhteisiin osata panostaa?

      • Luulen, että ongelma saattaa piillä jo siinä, että sosiaaliset taidot ovat niin kehnot, että ystäviä tai kavereita ei ylipäänsä saada, saati sitten ylläpidetä ystävyyttä. Syrjään vetäytyvä ei pääse muodostamaan ihmissuhteita, jotka olisivat tärkeitä sosiaalistumiselle. Mutta oikeassa olet, se on mykistävää, ja surullista, ettei ihmisellä ole yhtään kaveria tai ystävää!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: