”Uudelleenpoluttaja”

Koska minusta on tullut ”uudelleenpoluttaja”, olen hankkinut tietoa syrjäytymisestä. Jos syrjäytymisessä on kyse yhteiskunnan normaalitilan, sosiaalisesti ja kulttuurisesti hyväksytyn valtasuuntauksen, ulkopuolelle joutumisesta, on syrjäytyminen helppoa. Minäkin osittain syrjäydyin sairasloman aikana ja olisin syrjäytynyt syvemmin, jos minulla ei olisi koulutusta ja perhettä. Syrjään kiinni pääseminen on vaikeaa, jos normaalitila tai valtasuuntaus ei tarjoa mitään mielekästä tai sen asettamat vaatimukset vaikuttavat liian kovilta. Syrjään kiinni pääseminen vaatii voimaa ja tahtoa.

Syrjäytymisen kannalta ”tyypillinen” kehitys on suurin piirtein seuraava:
1) kaikki lähtee liikkeelle siitä että yksilö kokee menettäneensä liiaksi oman elämänhallintansa, jollakin muulla, yleensä ”yhteiskunnalla” on määräysvalta
2) yksilö menettää uskoaan tekojensa vaikuttavuuteen ja vähitellen passivoituu, lopettaa rakentavan vuorovaikutuksen lähiyhteisöönsä
3) rakentavan vuorovaikutuksen vähenemisen myötä yksilö eristäytyy entisestään yhteisöstä, minkä on omiaan heikentämään toisaalta itsearvostusta ja toisaalta realiteettitestausta
4) eristäytymisen syventyessä ja realiteettitestauksen heikentyessä riittävän paljon seuraa itsevieraantuminen eli yksilö kadottaa vähitellen otettaan myös omaan minuuteensa ja sen hallintaan.”

Seemanilainen vieraantumisluokitus on viisikohtainen porrastus, joka jäsentää syrjäytymisen vaiheita. Ensin henkilö kohtaa vallan puutteen. Kyse on vallasta vaikuttaa omiin asioihin, ympäristöön tai ihmissuhteisiin. Lähteen (mielenterveys.info, Pekka Lehto) mukaan vallanpuute ei välttämättä ole konkreettista. Tämä johtaa tarkoituksettomuuteen, joka on luokituksen toinen vaihe. Ilman tarkoitusta elo on aika tyhjää. Kelluminen on hetken ihan mukavaa, mutta sekin on kivempaa, kun tietää, että lopetettuaan on tarkoitus mennä jonnekin, saavuttaa jotakin. Täytyy myöntää, että kellumista ikävöi vielä ”keskiöön” takaisin päädyttyään. Etenkin jos esimerkiksi työt eivät suju ja ympäristön tai itsen asettamat vaatimukset tuntuvat liian kovilta.

Kolmas vaihe on normittomuus. Minulle tämä on luokituksen hankalin kohta. On pelottavaa, jos ihmisellä ei ole normeja. Useimmilla valtavirran ulkopuolella elävillä kuitenkin on normeja. Valtavirran keskiössä porskuttavat eivät yleensä näitä normeja hyväksy, mutta ne ovat kuitenkin olemassa. Millainen on normiton ihminen? Lähteenä olevassa artikkelissa esimerkiksi nostetaan narkomaanit, joille tärkeää on vain oman välittömän tarpeen tyydyttäminen. Tällainen normittomuus on ymmärrettävää, mutta entä yhteiskunnan kannalta syrjässä elävät, jotka ehkä täyttävät luokituksen neljännen vaiheen eli eristäytymisen, mutta heillä on omassa ”systeemissään” tiukka normitus? Ehkä voisi jopa kuvitella, että itsen asettamat normit hyvälle elämälle ovat jonkun mielestä syrjäyttäneet kyseessä olevan yksilön. Tai yhteiskunnan normien täyttämisen vaatimus on sysännyt henkilön ulommas yhteiskunnasta? Eristäytyminen voi toki olla vapaaehtoista, mutta ei aina.

Portaikon viides askel on itsevieraantuminen. Täysin syrjäytynyt henkilö on vieraantunut itsestään ja hän elää omassa todellisuudessaan. Kuulostaa jo diagnosoitavalta tilalta. Eli voiko syrjäytymiseen sairastua?

Uudelleenpoluttamisessa on kyse motivoivasta koukuttamisesta. Tämä on minua viisaampien kollegoiden kehittämä käsite (kiitos Maija ja Jarmo). Kollegan sanoin asiakkaan kanssa tartutaan siihen asiaan, mikä hänelle on merkityksellinen. Voimaantuminen tämän asian kanssa auttaa elämässä selviämistä. Kun ei ole ensisijaisesti toimenpiteiden kohde tai uhri, vaan aktiivinen toimija, on helpompi olla. Voisi kai sanoa, että henkilö on tavoittanut oman polun?

2 vastausta to “”Uudelleenpoluttaja””

  1. Jani Kuusela Says:

    Syrjäytymisen ydin lienee siinä, ettei teollistumisen seurauksena ole enää varsinaista yhteiskuntaa (yhteisöä), johon liittyä. On vain hullunmylly, johon tulisi sopeutua. Järjestelmämme on kuin kasvoton hirviö, joka tallaa allensa kaiken. Samalla kun sopeudumme järjestelmään, liitymme koneistoon, jonka tarkoituksena ja tavoitteena on ainoastaan talouskasvun turvaaminen. Mantra kuuluu: ”Tuota ja kuluta mahdollisimman nopeasti mahdollisimman paljon!”. Ihmisiä kutsutaankin mitätöivästi kuluttajiksi. Ainoa ongelma on, ettei kulutettavaa riitä loputtomiin. Maapallon raaka-aine ja energiavarat ovat rajalliset.

    Muurahaiskeko on hyvä esimerkki toimivasta yhteiskunnasta. Kun vertaamme sitä omaamme, huomaamme, ettei nyky-yhteiskunnassa ole juuri mitään yhteiskunnallista. Päinvastoin oma yhteiskuntamme suorastaan kannustaa oman edun tavoitteluun, kilpailuun ja voiton maksimoimiseen toisen kustannuksella. Oikeastaan se perustuu juuri edellä kuvatulle. Elämmehän kilpailuyhteiskunnassa.

    Jokainen ”muurahainen” rakentaa omaa pientä kekoaan ja toimii vain sen hyväksi. Koska yhteinen keko unohtuu, se on vaarassa sortua. Tästä esimerkkinä viimeaikaiset globaalit talousvaikeudet. Jokainen korsi, joka kannetaan pois yhteisestä keosta (”pönkittääksemme” omaamme), näet heikentää yhteisöä. Meidän tehtävämme olisi rakentaa yhteiskuntaa, eikä päinvastoin. Alunperin ihminen lienee luonut kulttuurinsa. Tällä hetkellä kuitenkin kulttuurimme luo ihmisen. Meidät ohjelmoidaan lapsesta asti toimimaan niin kuin toimimme. Kilpailuyhteiskunta tarvitsee kilpailijoita. Siksi se myös järjestelmällisesti valmentaa heitä.

  2. Olen puolivälissä Pedagogista rakkautta. Tuntuu, että olen löytänyt nimityksen työlleni ja oikeutuksen sille, että tykkään ihmisistä yleensä ja erityisesti miun sälleistä.🙂
    Kansalaistumisesta olen puhunut ja sitä paljon pohtinut. Siis kansalaiseksi kasvamista. Oleelliseksi on noussut se, että yhteiskunnassa pitäisi olla jotain imua. Sen pitäisi antaa joku syy, motiivi kiinnittymiselle. Nykymuodossaan se ei sitä tarjoa.
    Ikuisella pedagogiikalla ja rakkaudella on vielä paljon tehtävää!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: