Luulolakko

Luulo ei ole tiedon väärti.

Se luulee itsestään liikoja.

En tiennyt mitään, mutta oletin kaikenlaista. Olin hyvin onnellinen. (Tove Jansson)

Ota siltä luulot pois.

Olettaminen on luulemista. Olen hyvä olettamaan. Liian usein on itsestäänselvää, vaikka pitäisi avata suu ja kysyä. Pienistä vihjeistä voi yhdistellä tietoa. Toisten hitaudesta voi kärsiä. Toisinaan kannattaisi kyseenalaistaa. Rehellisesti sanottuna olen kateellinen kriittisille ja jäsennetyille ihmisille. Minä en ole sellainen. Luulen, oletan, yhdistelen ja assosioin. Luotan intuitioon ja minun kanssani voi olla vaikea kommunikoida, koska kuuntelen liian hyvin. Mykistyn toisen asian edessä, luulen ymmärtäväni. En tarkenna.

Jos lopettaa luulemisen huomenna, aloittaa luulolakon. Luulin, että se on ok… ei kelpaa selitykseksi. Lähimmät raivostuvat, kun tarkentaa jokaisen virkkeen. Kieltäytyy olettamasta, tahtoo koko paketin ennen kuin suostuu vastaamaan.

Voisiko olla niin, että oletus ja luulo on luonnollinen piirre mielessä ja kielessä? Saisimme olla äänessä jatkuvasti tai erakoitua silkasta uupumuksesta, jos emme luulisi tai olettaisi, täyttäisi vihjeiden avulla viestien aukkoja. Voisiko näin olettaa?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: