Syrjässä kiinni

Lumpsahdin syrjään työuralta yli vuosi sitten. Seurailin sivusta maailman menoa. Välillä olin rauhaton ja tyytymätön: minut unohdetaan, en kelpaa enää minnekään, en pääse hyviin töihin. Välillä syrjäydyin onnellisesti: jos ei jotain jaksa, pysty tai osaa hoitaa, joku muu hoitaa sen. Minä vaan makaan sohvalla ja katselen television päiväsarjoja. Päivän mietelauseeksi voin analysoida sisustus- ja ehostusohjelmien maailmankuvaa. Se auttaa ohittamaan jääkaappiin homehtuvat ruuantähteet ja roskikseen mätänevät kakkavaipat. Vähät minä tukanpesusta, vaikka Kanadassa tehdään diivoja pikkurahalla.

Välinpitämättömyyyteen ja saamattomuuteen voi myös sairastua. Ei minun ollut tarkoitus sairastua ja vetäytyä. En ajatellut, että alkaisin toipua, mutta syrjässä vellominen jäisi.

Nyt on menossa kolmas viikko työkokeilua. Vaikka työ on palkitsevaa ja on ihana koetella omaa osaamista uudella alalla, saa vähäinenkin stressi kaipaamaan vellontaelämääni. Pelottaa, ettei siitä pääse enää ikinä irti. On niin tottunut vetäytymään sohvalle, että elämä jää elämättä.

Voisiko elämän syrjässä kiinni oleminen olla minun tapani olla? Pitää kiinni elämästä ja toiminnasta, pyrkiä takaisin aikuisten töihin ja täysivaltaiseksi veronmaksajaksi, mutta samaan aikaan heilua syrjällä, jotta suhteellisuudentaju säilyy.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: