Korvaamaton

”Jos ihminen ei saa asioihin järjestystä, hän tarttuu sijaistoimintona siihen, mikä on mukavinta, helpointa ja hauskinta. Silloin pidemmät, hitaampaa työstämistä edellyttävät asiat jäävät tekemättä. – – Henkilö saattaa näyttää ulospäin tehokkaalta, mutta oikeasti tuossa kaikessa on hyvin paljon hukka-aikaa.” Näin kertoo ajankäytön hallintaan erikoistunut psykologi Juhani Jääskeläinen toimittaja Riitta Pietilälle, joka purkaa omaa uupumustaan tekemällä siitä jutun(Kriisin paikka -juttusarja, Anna 3/09). Artikkelissa Pietilä kertoo mahdottomaksi aikataulutetuista päivistään sekä halustaan ja kunnianhimostaan tehdä kaikkea mielenkiintoista, kuten soittaa vaativaa pianomusiikkia ystävän syntymäpäivillä, vaikka tietää ettei ehdi harjoitella. Pietilä päätyy siihen lopputulokseen, että on luuseri.

Löysin asiaan toisen näkökulman Sivistys.net -verkkojulkaisusta. Ähky talttuu arkea karsimalla -jutussa (Sivistys.net 28.1.2009) arjen kiirettä ja sählinkiä tutkinut kasvatustieteen tohtori Jussi T. Koski antaa tälle syndroomalle nimen arkiähky. Karusti kärjistäen elämä jää elämättä, kun esimerkiksi työn oheistoiminnot, kuten muutos ja kokoustaminen, vievät ajan olennaiselta. Olennaista ei enää edes tunnisteta. Koski myös huomauttaa, että arjenhallinta on pääasiassa arjenhillintää. Oman elämän herraksi pääsee karsimalla ja karsimalla. Eikä se ole helppoa.

Tunnistan itsestänikin arjessa touhottajan, joka mielellään tarttuu johonkin kivaan palaveriin tai aivoriiheen ja valittaa sitten suureen ääneen kahvitunnilla loputonta kiirettään. Pitempiaikaista työstämistä vaativaan tehtävään ei yksinkertaisesti pysty keskittymään, vaikka haluaisi ja olisi varannut sille aikaa. Toisaalta ajattelen, että erityisesti luovassa (kehittämis)työssä, jota itse tein ja teen, joutilaisuutta ja saamattomuutta tarvitaan. Jos sitä ei saa muuten, voi vaikka istua toimettomana turhassa palaverissa lataamassa akkuaan. 

Eikö kuulosta älyttömältä? Koska en ehdi keskittyä ja priorisoida, tartun kaikkeen kivaan ja nopeaan huolettomasti ja lopulta en saa mitään aikaiseksi ja ihmettelen mikä minut oikeastaan uuvutti. Täytän päiväni näyttääkseni kiireiseltä ja ollakseni muka tärkeä. Mieluummin korvaamaton. Sitten huomaan, ettei minua enää olekaan ja se oli se korvaamaton, jonka olen menettänyt korvaamattoman aikani ohella.

2 vastausta to “Korvaamaton”

  1. Arkiähky, mikä erinomainen bongaus. Myös minä tunnistan näitä asioita itsestäni. Mikä siinä on, että palavereilla ja kaikilla sivuprojekteilla täytetty kalenteri on jotenkin palkitsevan näköinen. Tai sinne on mukavaa polleana kirjoittaa kaikenlaista, mutta sitten kun se tietty ”palaveripäivä” koittaa, niin sitten on jo toisenlainen ääni kellossa. Liittynee meidän kaikkien (?) tarpeeseen – jo alitajuisesti – olla niin kovin kiireisiä ja tärkeitä. Käsi ylös, kuka on kuullut jonkun viimeksi esim. kertovan, että on ottanut lunkisti koko viikon?!

  2. Arkiähky on myös tuttua. Itse en siitä tosin muille valita, mutta omassa päässäni ajatus pyörii kyllä päivittäin (joka sekin aika on tuottavasta työstä pois)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: