Ruumiin muisti

Vuosi sitten oli kiire. Juoksin kuin aseella uhattuna palaverista toiseen. Kirjoitin kotona perheen nukahdettua raportteja ja viimeistelin hakemuksia. Pidin kehityskeskusteluja. (Keskustelujen pöytäkirjat ovat vieläkin puhtaaksikirjoittamatta.) Kaikki ryhmäni jäsenet kehuivat esimiestaitojani ja kykyäni paneutua heihin. Minua oli helppo lähestyä ja hoidin työni. Tosin he kaikki olivat huolissaan jaksamisestani.
 
Marraskuusta alkaen olen alkanut itsekseni pupista vuosi sitten käymiäni keskusteluja. Erityisesti olen kunnostautunut toistamalla hanke-englannilla käytyjä keskusteluja venäläisen yhteistyökumppanin kanssa. Riitelen rahasta ja raportoinnista. Muistutan EU-säännöksistä ja kinuan omarahoitusosuutta. Joudun katsomaan vasten tahtoani likilaitonta toimintaa. Silmiä särkee, niskaa jomottaa ja sisälle kasvaa möykky, joka ei enää painu alas nieleksimällä ja estää syömisen.
 
Viime viikolla jouduin sänkypotilaaksi, koska seistessä niskaa viilsi pyörryttävä kipu. Lääkäri pelotteli jo välilevyongelmilla, mutta ilmeisesti kyse oli ”vain” lihaskivusta. Vaikka lääkäri tiukkasi, en pystynyt nimeämään mitään syytä mikä olisi voinut kivun aiheuttaa. Tänään keksin, että voisi olla kyse toipumisprosessista. Kipu ja vuorosanojen pupiseminen ovat ilmestyneet yhtä aikaa ja niihin on liittynyt vuosi sitten tapahtuneiden tilanteiden miettiminen. Kipu pakottaa paikoilleen, aivot aiheuttavat pupinan, josta alkaa hankalan tilanteen muisteleminen ja käsitteleminen. Ehkä tämä on eheytymistä? 

6 vastausta to “Ruumiin muisti”

  1. Hyvä oivallus!

    Voimia toipumisprosessiin!

  2. Hyvä oivallus!

    Toivotan sinulle voimia toipumisprosessiin!

  3. No joo. Nyt juon tämän aamukahvini loppuun ja lopetan sekoilemisen ennen kuin täällä on sata kommenttia minulta! 😀

  4. tiiviisti ja tiukasti tarinoitu: totta pupiset!

  5. Keholla on oma logiikkansa ja valtava muisti. Ja kokemuksestas voisi päätellä, että myös vuodenajat on ihmisessä syvällä. Turun luovien terapioiden opinnoissa mulle vaikuttavimpia ja eheyttävimpiä oli just keholliset työskentelyt ja niiden kautta vapautuva tunteiden virtaus. Toivotaan, että alkaa helpottaa niskassa ja jupinakeskuksissa!

  6. tyoelamasairasloma Says:

    Iso käsi kaikille kommentoijille. Vähän alkaa hirvittää, miten ruumis reagoi, kun päästään kevääseen, jolloin romahdin sairaslomalle. Kirjoitan pian toisen tekstin ruumiin muistista tai tajusta, tämä on nyt henkilökohtaisesti ajankohtainen aihe.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: