Asenne

Minulta kysyttiin eilen, miksi suhtaudun elämän tuomiin asioihin ja tapahtumiin kuin ansaittuun. Olen ansainnut kurjuuksia tehtyäni hölmösti ja nautin hyvästä vain jos tuntuu, että olen sen ansainnut. Esimerkiksi kakun viimeisen palan saa syödä, koska on ensin tarjoillut sitä vieraille ja siivonnut keittiön juhlien jälkeen. Harrastamaan voi lähteä, kun on ensin järjestänyt jotain mukavaa perheelle siksi aikaa. Sohvalla saa löhötä pestyään ikkunat ja telkkaria katsoa vasta kun koko maailma on järjestyksessä. Pieni kolkutus omatunnossa pistää yrittämään koko ajan nopeammin, korkeammalle ja voimakkaammin. Olen sairastunut, koska en ole ollut tarpeeksi hyvä ja taitava. Olen ansainnut sen.

Järjen kai pitäisi sanoa, että olen sairastunut syyllisyyteen. En ole jaksanut jatkuvasti mennä eteenpäin. Jatkuva riittämättömyyden tunne on varmasti sisäsyntyistä, mutta missä vaiheessa olen sen oppinut? En usko, että syyllisyys ja häpeä ovat olleet ominaisuuteni syntymästä saakka.

Luin lapsena Seura-lehdestä otsikon: Esikoistyttäret naivat usein alkoholistin. Luin jutun järkyttyneenä, olenhan esikoinen. Päätin, että varon visusti viinaan meneviä miehiä. Jotenkin asia kääntyi mielessäni niin, että olen jotenkin viallinen, koska olen esikoinen ja tyttö. Mainittakoon, että ensimmäinen avioliittoni kariutui pitkälti alkoholiin ja sen aiheuttamiin lieveilmiöihin.

Olin tavattoman hyvä koulussa. Nautin oppimisesta ja lukemisesta, laskemisestakin. Minua harmitti aidosti, kun epäreilun maantiedon kokeen vaikutuksesta päästötodistukseen tuli yksi kahdeksan kymmenen kympin ja ysien rinnalle. Tätä harmitusta ei saanut näyttää. Olin kiittämätön houkka ja luulin itsestäni liikoja, kun kritisoin todistustani. Kympin tyttönä olin vapaata riistää kommenteille, esittivätpä ne koulukaverit, opettajat tai muut aikuiset. Olen itsekin vähätellyt itseäni: ”Olin sellainen kympin tyttö.”

Lukijalle tiedoksi, että tässä kohdalla syyllisyys painaa minut jo kumaraan. Valitan turhasta. Minulla on kaikki hyvin, kun Pietarin katulapset näkevät nälkää muutaman sadan kilometrin päässä ja Afrikassa on Darfur.

Luulen tunnistavani syyllisyysvamman useissa kanssakulkijoissa, erityisesti naisissa. Monet heistä tekevät uhollaan asioita, rikkoakseen häkkiä ympärillään. Jos voimia riittää, voi uhoamalla mykistää syyllisyyden kolkutuksen. Sitten kun voimat loppuvat, se musertaa alleen ja invalidisoi. ”Olen ansainnut tämän, koska vaadin itselleni liikaa.” Käsittääkseni tässä maailmassa asioita saavat aikaan ihmiset, jotka pitävät itsestään huolta ja arvostavat itseään. He tietävät ja tuntevat missä menee raja. Luulen, että he eivät tunne väärää syyllisyyttä. He ovat olemassa.

3 vastausta to “Asenne”

  1. Kiitos! Blogiasi on mielenkiintoista lukea, se herättää ajatuksia.

    Teepä tänään jotain mukavaa, hemmottele itseäsi! Jos kaipaat perusteluja niin sano itsellesi mainoksen sanoin: ”Koska olen sen arvoinen.” Ei sun tarvitse tehdä ensin urotöitä että ansaitsisit hemmottelua. Riittää että olet.

  2. tyoelamasairasloma Says:

    Kiitos Mallu kannustuksesta. Yritän jokaisena päivänä tehdä jotain, josta nautin.

    Tänään se oli Lahden teatterin Prinsessa Rosa Ruusunen yhdessä apen ja esikoiseni kanssa. Näytelmä oli mainio raikas sovitus klassisesta sadusta ja tyttöenergiasta. Yksi näytelmän kysymyksistä oli: Mitä kasvava nainen haluaa ja tarvitsee?

  3. Aivan mainiota asiaa täynnä tuo asenne-tekstisi. Minäkin olen esikoinen ja tyttö ja olen suorittanut, potenut syyllisyyttä, sairastunut uupumiseen ja masennukseen. Niiden jälkeinen aika on ollut mielenkiintoista itsetutkiskelua – maailman paras matka on matka itseen, omaan historiaan, kasvatukseen ja kokemuksiin. Palkitseva sellainen, varsinkin kun se vaikuttaa omaan vanhemmuuteen ja ihmisyyteen. Se puolestaan heijastuu kaikissa ihmissuhteissa sen lisäksi että oppii katsoman itseä armollisin ja myötätuntoisin silmin. Kiitos näkökulmistasi!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: