Lisää aikuisia kouluihin!

Kauhajoen jälkeen emme ole voineet olla törmäämättä vaatimuksiin oppilaanohjauksen ja kouluterveydenhuollon lisäresursseista. Kouluihin halutaan myös lisää kuraattoreita ja psykologeja. Opettajat toivovat pienempiä opetusryhmiä. Heidän äänitorvenaan toimii mm. opettaja ja kirjailija Arno Kotro. Hän vaatii esimerkiksi verkko-opetuksesta luopumista (Anna 42/08). Onhan se hieman absurdia opettaa filosofiaa 40 oppilaan ryhmälle. Siinä tuskin pystyy keskusteluttamaan opiskelijoita. Kotro epäilee kolumnissaan, että taustalla on piilo-opetussuunnitelma, jonka tavoitteena on totuttaa jo yläkoulu- ja lukioikäiset teho-yhteiskunnan tahtiin. Opiskelija ei saa kontaktia opettajaan ilman erityisjärjestelyjä ja yhä useammin sama pätee myös opiskelukavereihin. Koulussa käydään vain ja ainoastaan oppimassa tietoa, jonka opettaja kaataa oppijan eteen. Sosiaaliseen kasvuun ei yksinkertaisesti ehditä kiinnittää huomiota.

Ajattelen, että nykyinen työelämän pahoinvointi ja siitä johtuvat uupumiset ovat oire riittämättömästä ammatinvalinnan ohjauksesta. Ainakin tämä on yksi monista syistä ja henkilökohtaisesti tärkein syy. Ammatinvalinta ratkaisee helposti elämänsuunnan, mutta usein alan valintaan suhtaudutaan koulussa melko kevyesti. Todistuksen keskiarvo ohjaa tiettyyn suuntaan. Toiselle kotoa tuleva malli on tärkein. Usein nuorella itsellään ei ole hajuakaan alasta tai jos on, ei hän tunne alan realiteetteja. Ratkaisu tehdään ihannekuvan perusteella. Mukana lienee ajatus: ”Kerkeehän sitä sitten vaihtaa, jos ei tunnu kivalta.” Yhteiskunta maksaa sitten vellomisesta aiheutuvat kulut.

On hyvä, että meillä on yhteiskunnan tukiverkko, joka ottaa kiinni kun jokin säie pettää. En ole kuullut liikaa esimerkkejä nuorten ammatti- ja uraohjauksen kehittämisestä. Oppilaanohjaukseen varataan tuntiresurssia naurettavan vähän ja siitäkin lohkaisee palan moni muu asia kuin ammatinvalinnan ohjaus. Olen viime viikkoina kehitellyt ideaa siitä miten kouluihin ja opiskelijoiden lähelle erityisesti lukioissa ja ammattioppilaitoksissa saataisiin lisää aikuisia tukemaan nuoren päätöksiä esimerkiksi ammatinvalinnassa.

Olin mukana Helsingin yliopiston henkilöstölleen järjestämässä mentorointi-ohjelmassa 2006-2007. Meitä oli parikymmentä ammatillisissa kysymyksissä kipuilevaa, mutta kehittymishaluista ja –uskoista nuorta naista ja miestä, jotka saimme jokainen oman mentorin. Mentori oli pidempään työelämässä mukana ollut henkilö, joka mentoroitavan näkökulmasta pystyi antamaan peilauspintaa ammatillisissa asioissa. En ole ehkä koskaan käynyt hyödyllisempiä keskusteluja työn tekemisestä kuin kävin oman mentorini kanssa.

Olen ajatellut, että nuoret opiskelijat ansaitsisivat oman mentorin. Sitä voisi aluksi kokeilla pienemmissä lukioissa ja ammattioppilaitoksissa. Mentorit tulisivat työelämän kentältä, aloilta jotka kiinnostavat nuoria. Ohjelmaan kuuluisi, että mentorit ja mentoroitavat tapaisivat kahden kesken, pitäisivät yhteyttä verkon kautta ja lisäksi ohjelmaan osallistuville järjestettäisiin yhteisiä tapaamisia. Jokainen halukas nuori saisi itselleen aikuisen ja mallin siitä, miten tämä on työelämään päätynyt ja millaisia asioita kannattaa ottaa huomioon. Toki mentorikin saisi uutta intoa ja puhtia, kun joku nuori tai jopa nuorten joukko kiinnittäisi huomiota hänen työhönsä. Ei tämä kokeilu liikaa maksaisi ja pitkällä tähtäimellä säästötkin olisivat melkoiset. Siis lisää aikuisia kouluihin!

Yksi vastaus to “Lisää aikuisia kouluihin!”

  1. Teräviä huomioita opiskelun raameista Satulla ja Arno Kotrolla. Itse peräisin tehokkaampaa oppilaanohjausta myös yliopistotasolle, jossa itse opetan. Väärälle alalle eksyineitä tai ylipäätään opiskelija- ja ammatti-identiteettinsä kanssa hukassa olevia voitaisiin auttaa tehokkaalla ohjauksella. ”Haahuilua” yritetään nyt ehkäistä opiskeluaikojen rajauksella, mutta opinto-ohjausta ei ole siitä huolimatta nähdäkseni juuri tehostettu. Ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen parikymppinen nuori on aika lailla omillaan. Muutaman vuoden kuluttua sitten nähdään, onko aikarajauksilla suurempaa vaikutusta. Epäilen.

    P.S. Kiva olisi myös nähdä tilasto niistä, jotka tekevät useampia kuin yhden korkea-asteen perustutkinnon. Heitäkin tuntuu olevan koko ajan enemmän nyt, kun siirtymistä on pyritty helpottamaan. Olisiko heitäkin auttanut ammatinohjaus?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: