Ikioma tekosyyni

Kun olen jo tunnustanut olevani Tuomas Enbusken ihailija, on minun pakko tietysti kommentoida maanantaina alkanutta tv-sarjaa Epäkorrektia, Tuomas Enbuske. Ensimmäisen osan aihe ja väite oli: Masennus on tekosyy. Jostakin kumman syystä se tuntuu kovin omakohtaiselta aiheelta. (Satu)

Enbuske oli marssittanut kameran eteen joukon asiantuntijoita ja ammattilaisia kertomaan, että masennusepidemiaa ei ole ja että ihmisten pahoinvointi on turhaan medikalisoitu ja syypää tähän on masennuslääketeollisuus sekä sen tuotteiden aggressiivinen markkinointi. Terveellistä ja tervetullutta kritiikkiä minun mielestäni.

Enbuske kritisoi erityisesti internet-ajan itse-diagnosointia. Testin mukaan hänkin oli kohtalaisen masentunut. Tosin ohjelmassa lääkäri sanoi hänelle suoraan, ettei hän vaikuta sairaalta. Tästä päästään mielenkiintoiseen kysymykseen, nimittäin siihen miten masennusta sairastetaan ja miltä masentunut vaikuttaa. Kuten asiantuntijana kuultu lääkäri Antti Heikkilä sanoi, on kysymys lääkärin ammattitaidosta. Aina ei tarvita lääkkeitä, eikä masennus parane lääkkeillä, mutta se vaimenee. Tämän voi ymmärtää myös niin, että lääkkeitä on helppo määrätä, kun muuta tukea ei ole tarjota.

Stylisti Outi Brouxin suulla ohjelmaan tuotiin kokemus siitä, että masennusta nähdään myös siellä missä sitä ei ole. On valitettavaa, että hänelle määrättiin masennuslääkkeet ilman, että kilpirauhaskokeita edes otettiin. Olen ymmärtänyt, että yleensä ne tutkitaan ihan ensimmäisenä ja tehdään myös muut poissulkevat tutkimukset aivojen magneettikuvaa ja aivosähkökäyrää myöten. Mutta ei kai lääkärin ammattitaitonkaan voi aina luottaa?

Ohjelmassa ärsytti filosofi Timo Airaksisen kommentti siitä, että ihmiset ovat niin masentuneita kuin heidän sallitaan olevan. Masennuksesta on siis tullut pätevä syy olla sivussa työelämästä ja yhteiskunnasta. Ärsyttävää oli myös, että ohjelmassa annettiin ymmärtää, että jos ihmisillä olisi tarpeeksi ja mielellään fyysisesti raskasta tekemistä töissä ja kotona, ei olisi aikaa voida pahoin ja masentua. Ehkä ärsytys johtui siitä, että pilkka osui omaan nilkkaan. Nyt on vakavasti pohdittava, onko masennukseni ikioma tekosyyni olla rauhassa kotona ja omistautua asioille, joita haluan itse tehdä ilman työelämän paineita. Uskallan myös olla masentuneena sairaslomalla, koska ei enää tarvitse pelätä sen aiheuttamaa stigmaa, vaan olen edelleen yhteiskuntakelpoinen.

Ensi maanantain väite on ”Opiskelu ei kannata”. Eihän se kannatakaan, jos ei osaa valita alaa oikein. On oma vikani, että hankin kulttuurialan yleismaisterin tutkinnon, enkä ole ammatiltani oikein mikään, mutta syytä on myös oppilaan-, opiskelijan sekä uraohjauksessa, joka kohdallani on ollut olematonta sekä lukiossa että yliopistossa. Olen tullut siihen lopputulokseen, että en saanut ohjausta, koska varsinkin lukiossa sain niin hyviä arvosanoja, että minun oletettiin tietävän tarkkaan suuntautumiseni ja toteuttavani sen oman pääni mukaan. En yksinkertaisesti osannut pyytää tai hakea ohjausta. Kun olin päässyt opiskelemaan Suomen historiaa, aineen lukio-opettajani sanoi: Siihen sinulla on kyllä lahjoja. Siis jälkeen päin. Enkä vieläkään tiedä mihin minulla on lahjoja, siis historian opiskeluunko? Vai opettamiseen? Vai tutkimiseen? Tekeeköhän Enbuske tätä ohjelmaa minulle?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: