Keskiluokka älähtää

Äitini kasvatti meitä lapsia sananlaskuja käyttäen. ”Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa” kuului joskus isänkin suusta. Sanonta karkasi omilta huuliltani, kun luin nimimerkkien Ulla ja Maalainen kommentteja (Anna 36) Vuokko Hovatan ”Tässä iässä” –sarjassa ilmestyneeseen haastatteluun (Anna 33-34). Hovatta kävi jutussa läpi muun muassa omaa ympäristötiedostamistaan ja tuskaansa maailman tilasta. Hän totesi toivovansa, ettei omakotitaloissa asuvia einesten syöjiä olisi olemassakaan.

”Ulla” oli tulkinnut tämän niin, että Hovatta toivoo, ettei tavallista keskiluokkaa olisi olemassakaan. Hän päättää armollisesti yrittää ymmärtää Hovattaa, koska tämä on ”elänyt elämänsä niin pienissä piireissä, että elämänkatsomus on jäänyt valitettavan kapoiseksi”. ”Maalainen” tiivistää, että ”Monien ihmisten voimat menevät arjen pyörittämiseen ja hengissä selviytymiseen”, eikä heille näin ollen jää aikaa tai energiaa tiedostamiseen tai tiedostamattomien paheksumiseen.

Jos keskiluokka määritellään tässä annetuilla tiedoilla, se a) asuu omakotitalossa, b) syö eineksiä, c) pyörittää arkea sietokyvyn rajoilla, d) käy jatkuvaa eloonjäämiskamppailua sekä e) ei tiedosta, eikä paheksu tiedostamattomia. Olen pitänyt itseäni keskiluokkaisena, mutta määritelmän kaikkia kohtia en täytä millään. Eikä varmaan täytä se varsinainen keskiluokkakaan. Minusta Hovatan alkuperäinen haastattelu oli hyvä ja tuon niskakarvoja pystyyn nostaneen kommentin kohdalla mietin tylsänä ihmisenä alue- ja asumispolitiikkaa. Itse pidän Hovattaakin keskiluokkaisena. Hän asunee omistusasunnossa ja tullee ihan kohtuullisesti toimeen.

Kriisin kestämättömästä elämäntavasta pitäisi koskettaa jokaista luokasta riippumatta. Täytyy olla kuuromykkä ja päälle turta, jos asian voi ohittaa. Keskiluokka, johon oikeasti kuulunee valtaosa suomalaisista, joutuu miettimään elintapojaan uudestaan. Kulutusta on vähennettävä ja vauhtia hiljennettävä. Kodin sisustustekstiilit voi jättää vaihtamatta uusiin joka kaudeksi, vaikka ideoita tyrkytetään tv:n täydeltä. Jokainen perhekunta tuskin tarvitse omaa jättitrampoliinia. (Mihin nekin kierrätetään, kun muoti ja innostus menevät ohi?!) Yhdellä autolla voi pärjätä jopa maalla ja autottakin, jos on valmis näkemään hieman vaivaa. Lomailu kotimaassa tai vaikka junilla Euroopassa tai Venäjällä liikkuen olisi oikeastaan ihan virkistävää vaihtelua. Jostakin joutuu luopumaan, mutta paljon tulee tilalle.

Jos tällä keskiluokalla on niin kiire henkiinjäämiskamppailussaan, ettei se ehdi ajatella tulevien sukupolvien hyvää, on jotakin pahasti pielessä. Tässä voisi huudella yhteiskunnan päättäjien perään tai sysätä vastuuta sairaille työmarkkinoille, mutta onneksi tai valitettavasti muutokseen pystyy jokainen yksilö ja perhe eikä siinä tarvitsisi jäädä odottelemaan.

Yksi vastaus to “Keskiluokka älähtää”

  1. tyoelamasairasloma Says:

    Jos aihe kiinnostaa, on uusimmassa Vihreässä langassa mielenkiintoinen mielipidekirjoitus aiheesta. Martti Tulenheimo: Politiikka keskiluokan vankina (VL 12.9.08)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: