Katajapensaassa

”Enbuske on vanha lappalainen nimi, joka tarkoittaa katajapensasta” kirjoittaa Anne Moilanen (Enbuske teki itsestään numeron, HS 27.8.2008). Enbuske, en buske, yksi katajapuska. Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. Heh, hyvä heitto, varsinkin kun aiheena on Tuomas Enbuske, joka kertoo tekevänsä itsestään numeroa kurillaankin.

Pakko myöntää, että Tuomas Enbuske ärsytti ja kutkutti Far Outissa ja Experience –ohjelmissa. Hänen kärkevää tyyliään oli pakko ihailla. Olin kuin puulla päähän lyöty, kun törmäsin Enbusken radio-ohjelmaan. En ollut uskoa, että kyse on samasta henkilöstä. Minusta tuli fani. Älykäs, utelias ja kiinnostunut ote ilmiöihin ja vieraisiin teki vaikutuksen. Luulen kuulleeni monen vieraankin äänessä innostusta hyvän toimittajan käsittelyssä. Nuoren osaajan nöyristelemätön nöyryys teki vaikutuksen.

Mielestäni samasta on kysymys Anne Moilasen haastattelussakin. Enbuske tiivistää koko kolmekymppisten ikäryhmän, erityisesti naisten, ammatillisen dilemman. Monet tietävät ja tuntevat olevansa hyviä työssään, mutta siitä ei saa ainakaan julkisesti iloita. Osaamisen karttumisestakaan ei saa innostua, koska sekin olisi numeron tekemistä itsestä. Eikä mahdollisesta ”paikasta auringossa” saa nauttia, saattaisihan siitä saada vaikutelma, että kuuluu ryhmään ”kaikki tänne heti”. Tiivistetysti omista kyvyistä ei saa itse tehdä julkisia, koska se on jotenkin falskia. Työelämässä, kuten julkisuudessakin, pitää tulla siististi (vai nöyrästi?) huomatuksi tai löydetyksi. Ei saa olla tyrkky. Nöyristely ei vie eteenpäin, joten ollaan umpikujassa. Enbusken sanoin: ”Toisaalta sitä haluaa huomiota, ehdottomasti. Mutta se on ihan skitsofreenista, koska sitä myös ei halua.”

Mikä tai kuka nämä standardit on asettanut? Vanhemmat? Peruskoulu? Enbusken mukaan hänen kotonaan toistettiin kasvatusmielessä, että ei saa tehdä itsestään numeroa. Meillä kotona teemana oli vanhempien ja auktoriteettien kunnioitus. Samaan aikaan meille kolmekymppisille on kuitenkin olleet kaikki mahdollisuudet avoinna ja uravalinta on ollut vapaa, ainakin jossakin mielessä. Kasvatus ja yhteiskunta ovat olleet ristiriidassa toisiinsa nähden. Ikäryhmämme voi vaikuttaa ylpeältä, koska emme osaa nöyristellä.

Enbuske sanoo reilusti olevansa radiotyössä ”ihan älyttömän hyvä”. Enbusken kaltaisia nuoria osaajia tämä maa on pullollaan ja yhä useamman pitäisi myös saada suunsa auki. Se voi sitten vaikuttaa kuuseen kurkottelulta, mutta entä sitten. Katajathan ovat aidosti viehättäviä, monimuotoisia, nuukasti eläviä pensaita ja puita. Kuuset ovat oikeastaan aika tylsiä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: