Archive for the uupumus Category

Riippuvainen

Posted in naisasiaa, sekalaiset, työelämä, uupumus with tags , , , , on marraskuu 17, 2009 by Satu

Olen riippuvainen. Tarvitsen huumettani päivittäin, usein kerta ei riitä, vaan minun pitäisi ”olla aineissa” 24/7. (Pahoittelut kuluneesta ilmaisusta.)

Ilman ainetta työt eivät suju. Tuijotan näyttöä nyrkkiini nojaten. Jos en ole tarkkana, saattaa suupielestä karata sylkivana. Siis jos pitää pärjätä ilman. Huumeeni vaikutuksen alaisena olen sähäkkä, nopea, silmäni hehkuvat ja saan aikaiseksi mitä vain. Huimat ideani saavat muut kalpenemaan. Pitkän käyttöputken päätteeksi saattaa iskeä krapula. Itkettää, väsyttää, masentaa, ei nukuta ja tekee mieli makeaa.

Olen riippuvainen innostumisesta. Se on tärkein syy käydä töissä ja moottori, jonka voimalla saan asiat tehtyä. Parhaimmillaan teen töitä sellaisten ihmisten kanssa, jotka innostavat minua ja minä heitä. Silloin syntyy yleensä jotain poikkeuksellista. Jos taas innostus tyrehdytetään alkuunsa tai se tyrehtyy luonnollisista syistä, ei mistään tulee mitään. Kokemukseni mukaan tässä tilassa voi viettää aikaa viikkoja.

Innostuminen on viehättävää ja puhdistavaa. Minulle toimii parhaiten yhteiskunnallinen innostuminen. Tekemilläni asioilla pitää olla yleisempää merkitystä. Pienet ja tavalliset asiat aateloituvat, kun niillä on innostava tausta tai kehys. Kun innostun, voi edellinen työ ja tehtävä jäädä innostuksen jalkoihin. Niihin palaaminen on vaikeaa. Ainakaan se ei onnistu ennen kuin pahin innostuskuohu on asettunut.

Kuulostaa elitistiseltä ja omahyväiseltä. Olen muka liian hyvä tekemään tavallisia asioita. Aina pitäisi olla jokin innostumisen aihe menossa tai edessä. Olen riippuvainen.

Sanoja uupumusreitiltä

Posted in naisasiaa, syrjäytyminen, terveys, työelämä, uupumus with tags , , , , , , , , , on elokuu 12, 2009 by Satu

Sanastoa sinulle, joka olet juuri sairastunut uupumukseen tai masennukseen. Sinun sielusi ja ruumiisi ovat epäsuhdassa ympäristösi kanssa ja tässä muutama syötti, joiden pohjalta asiaa voit lähteä itsellesi selvittämään.

Ei, vaan nämä sanat on poimittu paperille kirjatuista ajatuksista menneen puolentoista vuoden ajalta. Sanat ovat syntyneet henkilökohtaisesta historiasta tai tarinasta, mutta on niillä yleistä kiinnostavuuttakin. Sanastoon saa ja pitää ehdottaa lisää sanoja. Kiitos jo etukäteen.

Sukulluspuku vrt. sukelluspuku, joka suojaa vedessä sukellettaessa. Ihmisten kanssa liikkuminen ja toimiminen on toisinaan kuin laitesukellusta. Se on kalliihko harrastus, jossa pitää olla asianmukainen välineistö ja koulutus. Syvemmälle pääsee, kun on kokemusta. Sukulluspuku antaa suojaa erityisesti, kun joutuu toimimaan suvun ja perheen kanssa. Jokainen uupunut osaa antaa arvoa suojapuvulle, jolla peittää masennuksen vereslihalle repimän olemuksen ja joka estää lisävauriot.

Lyijypumpuli on painavaa ja pehmeää ainetta, joka ympäröi uupukseen ja masennukseen sairastunutta. Lyijypumpuli toimii kahteen suuntaan. Se vaimentaa kaikki äänet ja eleet, joilla masentunut saattaisi lähestyä ympäröivää yhteisöä. Oikein paksuna kerroksena esiintyessään, se salpaa hengityksen ja estää sairastunutta toimimasta. Se toimii myös näköesteenä, jonka läpi hyvin harva näkee sairastuneen oikein. Lyijypumpuli estää tavoittamasta uupunutta, vaikka haluaisi. Lyijypumpuli saattaa muodostaa panssarin, joka on pinnalta kaunista rosaa, jopa säteilevää, mutta kantajalleen tällainen panssari on hengenvaarallinen.

Aamukooma, lääkkeiden sivuvaikutuksena (myös ilman niitä) tuleva toiminkyvyttömyyden tila, jossa horjutaan unen ja valveen rajamaastossa. Aamukoomainen on helposti ärsyyntyvä ja loukkaantuva ja jos koomaisella esiinty tapaturma-alttiutta, saattaa hän olla itselleen ja lähimmäisilleen vaarallinen esimerkiksi keittiössä. Aamukooma saattaa helpottua kemiallisesti kahvilla, mutta tämä ei ole yleispätevä sääntö. Erittäin uupuneella aamukooma saattaa olla ympärivuorokautinen, myös hengenvaarallinen tila.

Tutkapimento on turvapaikka. Masennus voi myös olla mahdollisuus. Se on katvealue, josta näkyy kaikki sisälle ja ulospäin, mutta jossa voi rauhassa suhteuttaa asioita, ihmisiä, minuutta ja aikaa. Omat tutkat hiljentyvät, tarve skannata muita vähenee ja tutustuminen itseen alkaa. Juuri uupunut tai vasta masentunut ei pysty tavoittamaan tutkapimennon hyviä puolia. Hänelle tutkapimento on ahdistus ja tuska. Ulkoisesti pimento saattaa muistuttaa lyijypumpulipanssaria, mutta ero löytyy ajan kanssa.

Elämä työtä ja loma sairasta

Posted in sekalaiset, terveys, työelämä, uupumus with tags , , , , , , , , , , on elokuu 3, 2009 by Satu

Aloin kirjoittaa blogia vuosi sitten, kun keksin hienon nimen. Halusin jakaa ajatuksiani työelämästä ja sen lieveilmiöistä, kuten työuupumuksesta, josta minulla on omakohtaista kokemusta. Vuosi myöhemmin olen taas töissä, uudessa työpaikassa. Ajattelen, että uusin eväin.

Tänään sain esimieheltä kehuja. Hieno kokemus saada myönteistä palautetta ”ilman sarvia ja hampaita”. Kehu oli kehu, eikä sillä vaadittu lisää tehoja, enempää tai parempaa. Edellisellä tarkoitan, että asiallisen positiivisen palautteen antaminen ja vastaanottaminen ovat taitoja, joita kaikki eivät hallitse. Olen vuoden varrella ehkä oppinut hieman tuota vastaanottamista…

Elämä käy työstä ihan itsessään. On hilpeä huomata, että voimia riittää olemisen ja elämisen lisäksi työhönkin. Poissaoloni, joka venyi vuoden mittaiseksi, on ollut henkilökohtaisesti tärkeä. Suhtauduin sairauslomaan (mikä kummallinen sana!!) melkein alusta lähtien mahdollisuutena. Palkinnoksi löytyi uusi ammatti, mihin tähdätä. Tutustuin lisäksi mielenkiintoiseen, tunteikkaaseen ja herkkään naiseen – itseeni. On hienoa, että Suomi on yhteiskunta, jossa pitkäaikainen sairastaminen on mahdollista ilman kohtuutonta taloudellista ahdinkoa. Olen onnellinen ja kiitollinen veronmaksaja ja lienen sitä vastakin.

Luen parhaillaan Osmo Soininvaaran Vauraus ja aika -teosta. Oireellista on, että ostin teoksen jo maaliskuussa 2007, kun Soininvaara oli paikallisessa kirjakaupassa teemasta juttelemassa. Olin vanhempainvapaalla, yksinäinen ja ahdistunut. Pelkäsin, että minut unohdetaan enkä enää kelpaa vaativiin oikeisiin töihin. Yritin lukea teosta, mutta annoin periksi muutaman aukeaman jälkeen. Silloin minulle oli ihan turha yrittää selittää tai antaa ajatteluun virikkeitä. Olin jo silloin sairastumisputkessa. Pakkohan se on myöntää, että puupää uskoi vasta, kun se pistettiin kirveellä klapeiksi.

Saa nähdä, minne blogi seuraavaksi vie. Kiitos lukijoille ja kommentoijille, pian on 3000 käyntiä täynnä.

Merkityksellisyyden merkitys

Posted in sekalaiset, terveys, uupumus with tags , , , , , , , on toukokuu 22, 2009 by Satu

Opin talvella käsitteen gerotranssendenssi (kiitos Tuula!). Kyse on lyhyesti tiivistäen kypsymisestä iän myötä, suuntautumisesta sisäänpäin ja maailmanyhteyteen. Gerotranssendenssi voi saavuttaa myös nuoren ihmisen, jos hän kohtaa vaikean kriisin.

Kevään aikana olen saanut käytännön oppia käsitteestä. Olen työskennellyt ohjaajana kahdessa luovan kirjoittamisen ryhmässä ikääntyneille. Kirjoittajien ikähaarukka on kolmisenkymmentä vuotta eli he ovat noin 60-90 -vuotiaita. Itsellä on ikää tuo kolmekymmentä vuotta, joten puhutaan henkilöistä, joilla on kokemusta elämästä. Osalla on todella rankkoja kokemuksia, osa on päässyt ”helpommalla”. Minulle on tullut yllätyksenä, miten yksityisiä asioita ryhmäläiset ovat valmiita ottamaan esille, jopa julkistamaan ryhmän ulkopuolella.

Kaikkien kohdalla ei voida puhua seestymisesta tai kypsymisestä iän myötä, joku saattoi suoraan ilmoittaa voimavarakseen katkeruuden. Yhteistä kaikille on, että he haluavat ikävistä tunteistaan eroon, purkaa niitä. Ehkä he eivät vielä ole valmiita kääntymään sisäänpäin, sillä ulkopuolisen maailman kanssa on niin paljon selvitettävää.

Ystäväni Tuulan mukaan vanhainkodeissa (saan sanoa niin, koska olen kasvanut sellaisessa ja minusta se on kaunis ja kuvaava sana) ei aina osata suhtautua luontevasti tähän sisäänpäinkääntyneeseen hiljentymiseen, vaan yritetään väen vängällä aktivoida vanhusta tai jopa suhtaudutaan hiljentyjään dementoituneena. Ehkä nuorempi ei voi yksinkertaisesti tavoittaa gerotranssendenssin kauneutta, ei ainakaan ennen kuin se lopulta tulee omalle kohdalla.

Kirjoittajaryhmissäni kipuilevien senioreiden osalta olen ajatellut, että miten heitä voisi tukea saavuttamaan seesteisen mutta aktiivisen, voimaantuneen vanhuuden. Nuorimmilla heistä on elämää jäljellä yhtä paljon kuin minulla on elettynä, joten toivoisi ettei sitä taistella läpi katkeruuden voimalla. Itse ajattelen, että tärkeää on löytää omasta elämästä merkitys tai merkityksiä. Tuntea itsensä ja tarinansa merkitykselliseksi.

Opin kollegalta (Kiitos Eijaliisa), että Suomessa joka toinen päivä joku yli 65-vuotias tekee itsemurhan. Suurin syy on yksinäisyyden aikaansaama masennus. Joka toinen päivä joku on hukannut viimeisetkin merkitykset.

Kolmas, neljäs ja lopulta viideskin päivä

Posted in sekalaiset, terveys, uupumus with tags , , , , , , , , , , , on huhtikuu 22, 2009 by Satu

Kolmantena päivänä ei tullut rauhaisaa hetkeä. Ärsyynnys vei huomion ja kirjoittaminen unohtui. Neljäs päivä oli paikkailua ja viides kuurin jäähdyttelyä. Ehkä en ymmärtänyt kuurikirjoittamisen ohjeita oikein, valaistusta ei tullut. Oivalluksia sentään. Pysyin kuurin ajan yhden teeman, väsymyksen, ympärillä. Se oli hyvä valinta.

Ennen kuuria kärsin väsymyksestä ja siihen liittyvistä tunteista ja erityisesti niiden peittämisestä arkikiireen ja perhekiireen alle. Nykyisessä elämässä minulla on niin kiire, että pystyn unohtamaan itse harkitusti aloittamani kuurikirjoittamisen ja ystävän tupaantuliaiset. Minut on kasvatettu niin, että väsymystä ei saa näyttää, sille ”ei saa antaa periksi”. Niinkö sen on tarkoitus helpottaa?

Mitään suurta tarinaa en väsymykseen liittyen löytänyt, mutta ymmärsin sentään tarttua unikirjaan selvittääkseni millaisia teemoja unissani liikkuu. ”Huuhaata!”, huikkaa isältäni periytynyt osa minusta, mutta mielenkiintoista oli huomata, että monipolvisisissa (ei ponipolvisissa) unissani on toistuvana teemana ullakko tai yläkerta ja talot. Joskus en pääse ullakolle kuin vaivoin ja toisinaan pystyn heiluttamaan koko yläkertaa käteni voimalla. Aina unien talot jotain remppaa kaipaavat tai sitten ne ovat yksinkertaisesti rumia. Unikirjasta opin, että talo on oma kuvani ja että unessa alitajunta yrittää viestiä,  että siinä osassa rakennusta, jota unessa käsitellään, on jotakin vialla. Vintissä viheltää siis pahan kerran eikä ulkonäössä ole kehumista…

Omista kokemuksista huolimatta ja niiden vuoksi suosittelen kuurikirjoittamista jokaiselle. Ehkä minua jäsennetympi ihminen saa kuurista enemmän irti. Ajattelin ottaa kuurin uusiksi syksyllä tai viimeistään ensi vuoden alussa. Loppuvuoden ajan suhtauden väsymykseen kaikella vakavuudella ja kirjoitan muistiin uniani. Pitäisi varmaan hyvällä uskoa, että uupumuksesta toipuminen vie pitkään!

Loppu iskulause-elämälle! (osa 2)

Posted in sekalaiset, terveys, työelämä, uupumus with tags , , , , , , , , , , , on huhtikuu 16, 2009 by Satu

Kirjoittamisen suhteen kirjoituskuurin toinen päivä oli fiasko. Jos olisin halunnut yhtenäisen vartin itsenäistä aikaa, olisi minun pitänyt nousta illalla perheen nukahdettua kirjoittamaan. Tarinointi tuohon aikaan olisi tuskin ollut kovin irrallista tai valoisaa, joten lähetin lapset meuhkaamaan pesuhuoneeseen ja tartuin kynään. Jouduin pitämään yhden lyhyemmän tauon, jonka aikana käskin lopettamaan veden valutuksen, ja yhden pidemmän, jonka aikana kuivasin poikani ja puin hänelle yöpuvun. Lukemattomia mikrotaukoja, jotka muodostuivat erilaisten ”kato äiti” -kommenttien kuittaamisesta, ei lasketa.

Yhteensä kirjoitin reilun vartin. Tilanne ei ollut rauhallinen tai suotuisa, mutta jotain oivalluksia sain sentään itsestäni ja väsymyksestä irti. Ensinnäkin ajattelen, että fyysisen kunnon nouseminen voisi vähentää väsymystä, mutta tällä hetkellä fyysisesti ponnistukset vain väsyttävät. Mitä siis tehdä? Luopua vai jatkaa? Toisaalta näen jatkuvasti omituisia ja ponipolvisia unia, joten unen huono laatu aiheuttaa väsymystä. En muista milloin olisin nukkunut syvästi ja rauhallisesti. Mitä tälle asialle pitäisi tehdä? Voiko sille tehdä jotain?

Kolmanneksi huomasin, että inhoan yritystä ottaa iskulausein oma elämä haltuun. Kun kirjoitan ja käännyn siinä sivistämään itseäni sormea heristäen ja iskulauseita laatien, aiheuttaa se inhon väristyksiä ja yökötystä. Kuten tuo otsikko osoittaa, on iskulause-elämästä irtipääseminen vaikeaa.

Kirjoittamiskuurin ohjeissa sanottiin, että jos jokin aihe saa liian pahasti mielen pois raiteeltaan, pitää aihetta vaihtaa. Onko ärtymys ja suuttumus pois tolalta joutumista? Jos hermostuu itseensä ja omaan pikkumaisuuteensa ja tyhmyyteensä, niin pitäisikö koko homma jättää kesken? Katsotaan mitä tämän päivän kuuri tuo esiin. Löytyykö väsymykseen liittyen vielä lisää tunteita ja tunnelmia?

Oivalsin, että… Osa 1

Posted in sekalaiset, terveys, työelämä, uupumus with tags , , , , , , on huhtikuu 15, 2009 by Satu

Eilen, kirjoituskuurin ensimmäisenä päivänä, kirjoitin käsin tavalliselle a4-kopiopaperille mustekynällä 15 minuutin ajan. Aika tuntui pitkältä tauottomaan kirjoittamiseen. Ohje oli kirjoittaa esimerkiksi jostakin mieltä painavasta asiasta, josta ei oikein saa otetta. Kirjoitin väsymyksestä. Olen entinen aamuvirkku, joka voisi nukkua vaikka puolille päivin, jos sellainen olisi mahdollista. 8-9 tunnin yöuni ei minulle yksinkertaisesti riitä.

Kun kirjoitin väsymyksestä, huomasin varsin pian kirjoittavani kirjoittamisesta, sinnikkyydestä ja terveydestä. Oivalsin, että väsyneenä tingin ensimmäiseksi siitä, mikä minulle on tärkeintä. Esimerkiksi siirrän kirjoittaryhmän kokoontumisen suunnittelua loitommaksi ja keskityn, jos keskityn, johonkin työni kannalta yhdentekevään asiaan. Innostun esimerkiksi hakemaan internetistä tietoa, vaikka oikeasti haluaisin ja minun pitäisi keskittyä miettimään seuraavaa kotitehtävää. Tässä tilassa, väsyneenä ja väärinkeskittyneenä olen myös helposti häirittävä eli reagoin kahvituntikutsuun tai kollegan keskustelunavauksen erityisen rivakasti. (Häirittävyys on temperamenttipiirre, joten siihen en kai voi vaikuttaa, mutta sen vaikutuksiin voin vaikuttaa…) Näin väsyneenä en pysty tekemään sitä, mitä haluan elämässäni tehdä, joten minun on tultava terveemmäksi. Väsymys on terveysongelma ja minun on uskallettava se myöntää ja ryhdyttävä toimiin väsymyksen vähentämiseksi.

Yllättäen tein hyvin vähän kirjoitusvirheitä ja kielioppikin oli melkein moitteetonta kuurin ensimmäisessä tekstissä. Oma käsiala näyttää aika oudolta, kun nykyään yleensä kirjoitan tietokoneella. Teksti on melko jäsenneltyä ja ajatuksesta saa helposti kiinni. Toisinkin voisi olla. Voisihan teksti olla tänään täysin ymmärtämiskelvotonta.

Kirjoituskuurilla

Posted in sekalaiset, työelämä, uupumus with tags , , , , , , , , , , , , on huhtikuu 14, 2009 by Satu

Anoppi lähetti minulle talteenottamansa lehtileikkeen Kirkko ja kaupunki -lehdestä. Ilmainen ihmelääke -otsikko ei suoraan kerro mistä on kysymys, mutta sisältö osoittautui kerrassaan käyttökelpoiseksi. Kysymys on kuurikirjoittamisesta ja sen positiivisesta vaikutuksesta terveyteen.

Kirjoittamiskuuri voi vähentää lääkärikäyntejä ja sairaspoissaoloja, lievittää stressiä ja kohentaa mielialaa. Parhaimmillaan se voi auttaa kääntämään elämän suunnan itselle paremmin sopivaksi.

Kirjoittamisen terveysvaikutuksia on tutkittu 1980-luvulta alkaen. On ihme, etteivät kirjoittamiskuurit ole jo laajasti käytössä esimerkiksi työterveyshuollossa ja opiskelijoiden terveydenhuollossa, niin kokonaisvaltaisesti ne terveyttä kohentavat. Kuurien on todettu mm. alentavan verenpainetta, lievittävän kroonista kipua sekä syövän, nivelreuman ja astman oireita. Ne helpottavat stressiä, laskevat sydämen lyöntitiheyttä ja parantavat immuunipuolustusjärjestelmän toimintaa.

Terveyden kannalta tehokkaimmalta näyttää 3-5 päivän kuuri, jossa sitoudutaan kirjoittamaan vähintään 15 minuutin ajan joka päivä. Tärkeää on nimenomaan kirjoittaa, vaikka tekstiä ei näyttäisi kenellekään. Pelkkään ajatteluun tai pohtimiseen keskittyminen voi vain pahentaa oloa, mutta kirjoittaminen auttaa jäsentämään tunteita ja ajatuksia. Asioihin saa etäisyyttä. Ainoa varsinainen sääntö kirjoittamiskuuriin on, että on kirjoitettava pysähtymättä koko sovittu aika ja koko kuurin ajan. Ei ole tarkoitus vatvoa traumaattisia elämänkokemuksia, vaan esimerkiksi voi kirjoittaa unelmistaan. Terveysvaikutukset eivät suoraan riipu kirjoitusten sisällöstä.

Päätin aloittaa kuurin tänään. Kirjoitan 15-20 minuutin ajan seuraavien neljän päivän ajan. Kirjoitan käsin, koska en hallitse näppäimistöä tarpeeksi hyvin. En pysähdy pohtimaan, jos kirjoitettava loppuu, kirjoitan edellä kirjoittamani uudelleen ja uudelleen. Olo voi kirjoittamisen jälkeen olla surullinen tai masentunut, mutta annan sen olla niin.  Kirjoitan blogiin raportin jokaisesta kuuripäivästä. Tervetuloa arvioimaan onko tästä mitään hyötyä minulle.  Jos haluat tarttua kirjoittamiskuuriin, lisäohjeita on minua innostaneen artikkelin yhteydessä ja professori Pennebakerin kotisivuilla.

Syrjässä kiinni

Posted in työelämä, uupumus with tags , , , , , on maaliskuu 17, 2009 by Satu

Lumpsahdin syrjään työuralta yli vuosi sitten. Seurailin sivusta maailman menoa. Välillä olin rauhaton ja tyytymätön: minut unohdetaan, en kelpaa enää minnekään, en pääse hyviin töihin. Välillä syrjäydyin onnellisesti: jos ei jotain jaksa, pysty tai osaa hoitaa, joku muu hoitaa sen. Minä vaan makaan sohvalla ja katselen television päiväsarjoja. Päivän mietelauseeksi voin analysoida sisustus- ja ehostusohjelmien maailmankuvaa. Se auttaa ohittamaan jääkaappiin homehtuvat ruuantähteet ja roskikseen mätänevät kakkavaipat. Vähät minä tukanpesusta, vaikka Kanadassa tehdään diivoja pikkurahalla.

Välinpitämättömyyyteen ja saamattomuuteen voi myös sairastua. Ei minun ollut tarkoitus sairastua ja vetäytyä. En ajatellut, että alkaisin toipua, mutta syrjässä vellominen jäisi.

Nyt on menossa kolmas viikko työkokeilua. Vaikka työ on palkitsevaa ja on ihana koetella omaa osaamista uudella alalla, saa vähäinenkin stressi kaipaamaan vellontaelämääni. Pelottaa, ettei siitä pääse enää ikinä irti. On niin tottunut vetäytymään sohvalle, että elämä jää elämättä.

Voisiko elämän syrjässä kiinni oleminen olla minun tapani olla? Pitää kiinni elämästä ja toiminnasta, pyrkiä takaisin aikuisten töihin ja täysivaltaiseksi veronmaksajaksi, mutta samaan aikaan heilua syrjällä, jotta suhteellisuudentaju säilyy.

Korvaamaton

Posted in työelämä, uupumus with tags , , , , , , , , , on helmikuu 6, 2009 by Satu

”Jos ihminen ei saa asioihin järjestystä, hän tarttuu sijaistoimintona siihen, mikä on mukavinta, helpointa ja hauskinta. Silloin pidemmät, hitaampaa työstämistä edellyttävät asiat jäävät tekemättä. – – Henkilö saattaa näyttää ulospäin tehokkaalta, mutta oikeasti tuossa kaikessa on hyvin paljon hukka-aikaa.” Näin kertoo ajankäytön hallintaan erikoistunut psykologi Juhani Jääskeläinen toimittaja Riitta Pietilälle, joka purkaa omaa uupumustaan tekemällä siitä jutun(Kriisin paikka -juttusarja, Anna 3/09). Artikkelissa Pietilä kertoo mahdottomaksi aikataulutetuista päivistään sekä halustaan ja kunnianhimostaan tehdä kaikkea mielenkiintoista, kuten soittaa vaativaa pianomusiikkia ystävän syntymäpäivillä, vaikka tietää ettei ehdi harjoitella. Pietilä päätyy siihen lopputulokseen, että on luuseri.

Löysin asiaan toisen näkökulman Sivistys.net -verkkojulkaisusta. Ähky talttuu arkea karsimalla -jutussa (Sivistys.net 28.1.2009) arjen kiirettä ja sählinkiä tutkinut kasvatustieteen tohtori Jussi T. Koski antaa tälle syndroomalle nimen arkiähky. Karusti kärjistäen elämä jää elämättä, kun esimerkiksi työn oheistoiminnot, kuten muutos ja kokoustaminen, vievät ajan olennaiselta. Olennaista ei enää edes tunnisteta. Koski myös huomauttaa, että arjenhallinta on pääasiassa arjenhillintää. Oman elämän herraksi pääsee karsimalla ja karsimalla. Eikä se ole helppoa.

Tunnistan itsestänikin arjessa touhottajan, joka mielellään tarttuu johonkin kivaan palaveriin tai aivoriiheen ja valittaa sitten suureen ääneen kahvitunnilla loputonta kiirettään. Pitempiaikaista työstämistä vaativaan tehtävään ei yksinkertaisesti pysty keskittymään, vaikka haluaisi ja olisi varannut sille aikaa. Toisaalta ajattelen, että erityisesti luovassa (kehittämis)työssä, jota itse tein ja teen, joutilaisuutta ja saamattomuutta tarvitaan. Jos sitä ei saa muuten, voi vaikka istua toimettomana turhassa palaverissa lataamassa akkuaan. 

Eikö kuulosta älyttömältä? Koska en ehdi keskittyä ja priorisoida, tartun kaikkeen kivaan ja nopeaan huolettomasti ja lopulta en saa mitään aikaiseksi ja ihmettelen mikä minut oikeastaan uuvutti. Täytän päiväni näyttääkseni kiireiseltä ja ollakseni muka tärkeä. Mieluummin korvaamaton. Sitten huomaan, ettei minua enää olekaan ja se oli se korvaamaton, jonka olen menettänyt korvaamattoman aikani ohella.

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.